pihahommia

Olemme olleet kotona kolme viikkoa. Ystäväni tiedusteli joko on jotain mitä Patonkimaasta kaipaan. Mietin hetken (sillä toistaiseksihan tämä on kuin lomailua: kaupassa ostaa kaikkea herkkua, mistä on ollut liian kauan paitsi, innolla järjestelee hyllyjä uuteen uskoon, tapaa ystäviä ja katselee uusia, ympärille nousseita rakennuksia sekä tuotteita kaupassa ihmeissään jne.), mutta vastaus oli kuitekin aika helppo: taivasta. Patonkimaassa oli hyvin harvoin taivas pilvessä, tai pilviä ylipäänsä näkyvillä. Yleensä taivas oli täysin kirkas ja sininen. Ja ihan eri sininen kuin täällä pohjolassa. Paljon syvempi ja tummempi sininen.

Onneksi satun olemaan neljän vuodenaijan ihminen, sillä muuten saattaisi ahdistaa. Nautin syksystä, sen kirpeistä ilmoista, upean värisistä puista sekä putoilevista lehdistä, jopa sateesta (joskaan ei ihan joka päivä tarvitsisi sataa..) Nyt vihdoin kun laatikot on purettu, oli aika siirtyä ulkotöiden kimppuun.

Eilen yritin saada ruohonleikkuria käyntiin, turhaan. Tiedän tekeväni kaiken oikein, jostain syystä en vaan saa sähköjohtoa kiinni. (Tämä on tapahtunut aiemminkin.) Yritin taloyhtiön koneillakin, mutta bensakonetta en jaksa vetää käyntiin (se on älyttömän tiukka!) enkä akkukäyttöistä osaa käyttää. Aa lähti reissuun, joten miehistä apua ei ole saatavilla. Ärsyttävää tuntea itsensä ihan tumpeloksi näinkin yksinkertaisen asian tiimoilla. No, otin käteeni oksasakset ja leikkasin villiintyneet marja-aroniat. Kaksi tuntia hommia ja kädet rakoilla. Mutta onpahan hyvä mieli.

Nyt siirryn, hyvällä omallatunnolla kaiken puurtamisen jälkeen, karpalo-kinuski jäätelön kimppuun. Onneksi Ainoja ei ole tuhatta eri makua..