hieman hölmö

Sunnuntaina tulee kuluneeksi kolme viikkoa paluusta. Haipakkaa on pitänyt ja rytmit on vielä hakusessa. Toistaiseksi (laatikoiden purkamisen, tavaroiden paikoilleen laiton sekä puutarhanhoidon lisäksi) eniten aikaa on kulunut ystäviä tavaten.

Ensimmäisellä viikolla kävelin Jiin kanssa kirpsakassa syysilmassa paikalliselle ostarille (pari kilometriä suunta) ostamaan pakollisia pipa/hanska/pitkätkalsarit-ostoksia. Olin suurien vaunujen kanssa tukkona kaupoissa käytävillä (niitten suurten vaunujen kanssa en koskaan Patonkimaassa ollut kaupoilla) ja katselin silmät ymmyrkäisinä valikoimia. Kotiin tultaessa Jii nukahti vaunuihin, kuten kunnon suomalaislapsen kuuluukin.

Eilen vein Jiin hoitoon Vaarilaan ja lähdin Pääkaupunkiin lounaalle sekä kampaajalle (aikasta paljon kalliimpia molemmat lystit täällä...). En muista koska olisin viimeksi Helsingissä käynyt, joten jo siksikin tuntui olo turistilta. Kävin katsastamassa ranskalaisen uuden uutukaisen lastenvaatekaupan (Susikairaan terkkuja, että nyt teidän releitä saa siis Helsingistäkin, tosin hinta on hieman eri) ja kampaajalla sattui käsiini ranskalainen lehti, joka keskittyi eteläiseen Ranskaan. Hihittelin itsekseni vaatekaupan tutuille kuoseille ja tutuille paikoille lehdessä.

Ajatella, ettei kukaan muu tiedä, että olen juuri paluumuuttanut Suomeen. Että kaikki on ihan uutta ja ihmeellistä. Että en osaa käyttää uutta plussakortin-lukijaa enkä tiedä kuinka paljon lunta viime talvena ihan oikeasti oli. En tiedä markettien leipävalikoimaa enkä ollut vaihtanut ytv:n matkakorttia ilmaiseksi vuosi sitten. Päällepäin taidan näyttää vaan hieman hölmöltä.