ensimmäinen työpäivä

Niin vaan kävin männä viikolla kirjoittamassa työsopimuksen. Määräaikaista ei kauppias halunnut kirjoittaa, joten toistaiseksi ollaan töissä. Tosin mahdollisimman pienellä tuntimäärällä, mutta kumminkin.

Illalla ei vielä jännittänyt, mutta aamu neljästä kurkistelin kelloa, jonka oli määrä soida kuudelta. Reippaasti ylös, suihkuun ja töihin. Töihin.

Viimeksi olen ollut ansiotyössä syyskuussa 2008, sekin täysin erilaista entä tämänpäiväinen. Nyt olen siis töissä kaupassa, pääosin leipäosastolla, samassa paikassa, josta kuusi vuotta sitten siirryin päiväkotiin hommiin. Leipäosasto kuului muinoin suurelle suomalaiselle makeis-ja leipomoyritykselle (jonka palveluksessa siis kaupassa olin). Nyt palkan maksaa kauppa.

Turhaa hermoilin, jostain selkäytimestä löytyi rytmi ja tapa toimia. Muutama uusi leipä oli tullut paistoon, paikat vaihtaneet järjestystä suuren remontin myötä ja pari uutta kassatyttöä oli ilmestynyt taukotilaan. Muuten kaikki oli kuten ennen - samat asiakkaat ja jopa leipäkuskit edelleen.

Eniten mieltä lämmitti tuttujen työtekijöiden iloiset kommentit, kuinka mukava oli kun tulin takaisin.

Mutta kyllä vaan kotiäiti vähän ruosteessakin oli, nimittäin ajattelun suhteen. Mutta siihen auttoi työkaverin kommentti: 'Elä ajattele niin monimutkaisesti, menee aivot sotkuun. Tee vaan.'