juhlapäivä

Eilen juhlittiin tänään kolme vuotta täyttävää Jiitä. 

***

Olen käynyt katsastamassa molemmat tarjotut työt, molemmat paikat olisivat olleet, työhaastattelujen jälkeen, minun. Otin paikan Heinästä, eli samasta paikasta missä Jii aloittaa elokuussa. Lauantaina päätin 'pitkän' urani kaupassa nyt lomailemme elokuun alkuun. Tai Aa tekee töitä juhannukseen, josta on kolme viikkoa lomalla. Mutta minä ja Jii lomailemme. Kotihoidontuki nimittäin loppui virallisesti tänään.

suu kannattaa avata

Matka meni hyvin. Aa oli flunssassa, mutta jaksoi kiitettävästi kierrellä ympäriinsä. Vettä satoi joka päivä, miltei taukoamatta, mutta jaksoimme kiitettävästi kierrellä ympäriinsä. Myös maanpäällä.

Olin kuvitellut jaksavani kolmevuotiaan kiukuttelua ja jatkuvaa miksi-tulvaa hymyillen rentouttavan loman jälkeen. Olin väärässä. Se oli vielä rankempaa. Ikävä ei ollut, puolin eikä toisin. Oli ihana nauttia kahdenolosta, aikatauluista aikuisten mukaan sekä kirjoista keskeytyksettä (lentokoneessa). Mutta oli myös ihana tulla kotiin ja saada hangoitteluiden jälkeen märkä suukko poskelle.

Lapsi oli kentällä vastassa ja väänsi miltei itkua kun ei nähnyt lentokonetta. Ei halunnut halata, piiloutui vain Vaarin selän taa. Autossa häntä ei saanut katsoa ja kotopihassa totesi:
'en halua tonne'. Sitten piti vähän läpsiä ennen kuin saattoi taas loksahtaa kotirutiiniin ja tutkia tuliaisia. 

***

Olen pedannut syksyn työni, mitään tarkemmin sopimatta taikka lukkoon lyömättä. Olen laittanut työhakemuksen Seureen (mm päiväkodin työntekijöiden vuokratyöfirma) ja puhunut syksystä Kauppiaan kanssa. Ihanteellisesti olisin tehnyt töitä Kauppaan muutaman kerran kuussa ja Seurelle kolme-neljä päivää viikossa. Näin olisin pystynyt pitämään Jiin vain nelipäiväisesti päiväkodissa.

Kun kävimme kirjoittamassa maksulaput Jiin tulevassa päiväkodissa, yksi paikan omistajista kysyi syksyn työkuvioitani. Olin jo tutustumisvaiheessa ilmaissut naiselle kiinnostukseni päiväkoti Heinää kohtaan, myös työntekijän näkökulmasta. Nyt nainen kertoi, että heillä saattaisi olla vuorotteluvapaan sijaisuus alkaen elokuusta. Kiinnostaisiko minua? Kyllä.

Olen myös maininnut ammatistani muskarin opellemme, joka on ollut töissä englanninkielisessä kielikylpypäiväkodissa. Viime viikolla sain sähköpostia viime viikolla sekä muskariopeltamme että muskariopemme entiseltä työnantajalta sieltä kielikylpypäiväkodista. Toinen kertoi antaneensa yhteystietoni entiselle pomolleen ja toinen (siis se pomo), kyseli olisinko kiinnostunut tulla katsastamaan paikka ja mahdollisesti töihin alkaen elokuusta. Kyllä.

Jotenkin siis asiat loksahtelevat paikoilleen ihan vain olemalla. Pitäkää nyt kuitenkin peukkuja.

***

Iloista vappua! 

ensimmäinen työpäivä

Niin vaan kävin männä viikolla kirjoittamassa työsopimuksen. Määräaikaista ei kauppias halunnut kirjoittaa, joten toistaiseksi ollaan töissä. Tosin mahdollisimman pienellä tuntimäärällä, mutta kumminkin.

Illalla ei vielä jännittänyt, mutta aamu neljästä kurkistelin kelloa, jonka oli määrä soida kuudelta. Reippaasti ylös, suihkuun ja töihin. Töihin.

Viimeksi olen ollut ansiotyössä syyskuussa 2008, sekin täysin erilaista entä tämänpäiväinen. Nyt olen siis töissä kaupassa, pääosin leipäosastolla, samassa paikassa, josta kuusi vuotta sitten siirryin päiväkotiin hommiin. Leipäosasto kuului muinoin suurelle suomalaiselle makeis-ja leipomoyritykselle (jonka palveluksessa siis kaupassa olin). Nyt palkan maksaa kauppa.

Turhaa hermoilin, jostain selkäytimestä löytyi rytmi ja tapa toimia. Muutama uusi leipä oli tullut paistoon, paikat vaihtaneet järjestystä suuren remontin myötä ja pari uutta kassatyttöä oli ilmestynyt taukotilaan. Muuten kaikki oli kuten ennen - samat asiakkaat ja jopa leipäkuskit edelleen.

Eniten mieltä lämmitti tuttujen työtekijöiden iloiset kommentit, kuinka mukava oli kun tulin takaisin.

Mutta kyllä vaan kotiäiti vähän ruosteessakin oli, nimittäin ajattelun suhteen. Mutta siihen auttoi työkaverin kommentti: 'Elä ajattele niin monimutkaisesti, menee aivot sotkuun. Tee vaan.'

onko nyt tänään?

Perjantaisin on tukanpesupäivä, sunnuntaisin mennään Altsulle leikkimään, niin onko nyt tänään? Pohdiskelee karvan vajaa kolme vuotias.

***

Lunta sataa, aina vaan. Minä nautin. Tykkään tehdä lumitöitä, niin että naapurit nauraa minun olevan yhtiömme talkkari. No, päivisin yleensä on aikaa työnnellä lunta paikasta toiseen. Pelkkä seisominen kun on ihan hölmöä. Ja vaikka yhtiömme maksaa huoltofirmalle lumen luonnista, jotenkin heiltä jää mm vieraspaikat aina huomiotta.

Olen kuitenkin avartunut näkemään ihmisten lumityöinhon, onhan se kurjaa jakkupuvussa lapioida autoa esiin. Sitten hiestä märkänä, maskarat poskilla nousta autoon ja päästä kiireellä.. jonoon moottoritielle. Jotenkin ei ole ikävä töihin :)

Hoitokoira Hyntsy asusti meillä muutaman viikon. Nautimme koko perhe nelijalkaisesta ystävästä, jonka ainoa vika on hirmuinen karvanlähtö. Olemme entistä vakuuttuneempia, että meidän perheestä uupuu jäsen, koira. Hyntsyn oikeat omistajat ovat tehneet niin hyvää työtä koiran tapojen hyväksi, että pyysimmekin Lauraa mentoriksemme. Onhan se nimittäin mahtavaa kun suurehko (keskikokoinen?) koira istuu kun kaksi vuotias käskee. Omaa labradoria odotellessa siis.

Ai niin, opiskellessani olin töissä kaupan pullatiskillä. Pomoni jäi ystäväkseni, joten olen ollut kuulumisista perillä koko ajan. Syksyllä Pomo puhui kuinka kauppa suuren remontin jälkeen avataan ja kuinka leipäosastolla on enää kaksi työntekijää. Kävin tässä sitten juttelemassa kauppiaan kanssa (joka on eri kun minun aikanani). Kauppias oli innostunut ja mielissään, sillä tunnen talon sekä osan työntekijöistäkin. Seuraavaksi sain viestin Pomolta - ensimmäinen työpäivä on ensi kuun puolessa välissä. Jii pysyy edelleen kotona kanssani, olkaa huoleti, käyn töissä vain kerran pari kuussa. Onpahan jalka senkin oven välissä.